Keskiviikko 17.8.2005

Aihe: Mitä Raamattu sanoo nuorekkuudesta

Raamattu

Joosua 14:10, 11

10 Kuten näet, Herra on pitänyt lupauksensa. Hän on antanut minun elää ne neljäkymmentäviisi vuotta, jotka ovat kuluneet siitä, kun hän puhui tästä Moosekselle, koko sen ajan, jonka Israel vaelsi autiomaassa. Minä olen nyt kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen.

11 Olen vieläkin yhtä vahva kuin silloin, kun Mooses lähetti minut. Voimani ovat yhä tallella, ja jaksan taistella niin kuin ennenkin.

Psalmit 1:1-3

1 Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa

2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.

3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.

Psalmit 103:1-5

1 Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.

2 Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

3 Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.

4 Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.

5 Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Jesaja 40:28-31

28 Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.

29 Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.

30 Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

31 mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Matteus 6:33

33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Johannes 8:51

51 Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa."

2. kirje korinttilaisille 5:17

17 Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kirje heprealaisille 11:5

5 Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. "Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen." Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli -- niin hänestä todistetaan -- elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

 

Tiede ja terveys

(Lyhentämätön teksti, jossa keltaisella merkityt kohdat on luettu keskiviikkoillassa. Aihe on poimittu aikakauslehdestä Christian Science Sentinel,  July 25, 2005, pp. 16-17)

80:1

Meillä on voimaa siinä määrin kuin käsitämme totuutta, eikä voimamme vähene siitä, että ilmennämme totuutta. Kupillinen kahvia tai teetä ei ole totuuden veroinen saarnan innoittajana tai ruumiillisen kestävyyden lisääjänä.

114:14-18

Koska Mieli on kuolematon, sanontaan kuolevainen mieli sisältyy jotakin epätotta ja siksi epätodellista; ja kun tuota sanontaa käytetään Kristillistä Tiedettä opetettaessa, sillä tarkoitetaan sitä, millä ei ole todellista olemassaoloa.

208:26-209:11

Kuolevainen ihminen omistaa tämän ruumiin ja hän tekee sen sopusointuiseksi tai epäsointuiseksi niistä ajatuskuvista riippuen, jotka lyövät siihen leimansa. Suljet ruumiisi ajatustesi piiriin ja sinun tulisi hahmotella sen ylle terveyden eikä sairauden ajatuksia. Sinun tulee karkottaa kaikki sairautta, syntiä ja muita aineeseen liittyviä uskomuksia koskevat ajatukset. Koska ihminen on kuolematon, hänellä on täydellinen elämä, jota on mahdoton hävittää. Ruumiin tekee epäsointuiseksi ja sairaaksi kuolevainen uskomus siinä määrin kuin tietämättömyys, pelko tai ihmistahto hallitsee kuolevaisia.

Mieli, kaikkien luomustensa yksinvaltias, joka hallitsee niitä kaikkia, on omien ideajärjestelmiensä keskusaurinko, koko oman suunnattoman luomakuntansa elämä ja valo; ja ihminen on jumalallisen Mielen alamainen. Aineellinen ja kuolevainen ruumis eli aineellinen ja kuolevainen mieli ei ole ihminen.

216:11-21

Sen ymmärtäminen, että Ego on Mieli ja että on vain yksi Mieli eli äly, alkaa heti hävittää kuolevaisten aistien erheitä ja jakaa kuolemattoman aistin totuutta. Tämä ymmärrys tekee ruumiin sopusointuiseksi; se tekee hermot, luut, aivot ynnä muut palvelijoiksi ei herroiksi. Jos ihmistä hallitsee jumalallisen Mielen laki hänen ruumiinsa on ikuisen Elämän, Totuuden ja Rakkauden alamainen. Kuolevaiset erehtyvät suuresti olettaessaan, että ihminen Jumalan kuva ja kaltainen, on sekä ainetta että Henkeä, sekä hyvä että paha.

217:19-28

Kun henkisyys antaa levon ruumiille, on seuraava työ rasittava sinua vähemmän, sillä ratkaiset olemisen ongelmaa jumalallisessa metafysiikassa; ja siinä määrin kuin ymmärrät Mielen hallitsevan niin sanottua ainetta, kykenet ilmentämään tätä hallintaa. Tieteellinen ja pysyvä parannuskeino väsymykseen on oppia käsittämään Mielen mahti ruumiiseen tai mihin tahansa fyysisen väsymyksen kuvitelmaan ja siten hävittää tämä harha, sillä aine ei voi olla väsynyt ja raskautettu.

218:27-219:20

Raamatussa sanotaan: "Ne, jotka Herraa odottavat... he juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Emme vääristele tätä sanontaa soveltamalla sitä kirjaimellisesti väsymyksen hetkiin, sillä moraalinen ja fyysinen ovat vaikutuksiltaan yhtä. Kun heräämme olemisen totuuteen, on kaikki sairaus, tuska, heikkous, väsymys, suru, synti ja kuolema oleva meille tuntematonta, ja kuolevainen uni päättyy ainiaaksi. Minun menetelmäni käsitellä väsymystä pätee ruumiin kaikkiin vaivoihin, koska Mielen tulee olla ja se on ylin, täydellinen ja lopullinen.

Matematiikassa emme kerro, kun meidän pitäisi vähentää, ja sitten sano tulosta oikeaksi. Emme liioin voi sanoa Tieteessä, että lihakset antavat voimaa, että hermot antavat tuskaa tai nautintoa tai että aineella on valta, ja sitten odottaa seurauksena olevan sopusointua. Syynä siihen, että koko ruumis "on kipeä, koko sydän sairas" eivät ole lihakset, hermot tai luut vaan kuolevainen mieli, kun taas jumalallinen Mieli parantaa.

Kun ymmärrämme tämän, emme väitä ruumiin suhteen mitään, minkä emme toivoisi siinä ilmenevän. Meidän ei pidä sanoa ruumista heikoksi, jos haluamme sen olevan vahva, sillä heikkouden uskomuksen täytyy vallita inhimillisessä mielessä, ennen kuin se voi ilmetä ruumiissa, ja hävittämällä tällaisen uskomuksen poistamme sen vaikutukset. Tieteeseen ei sisälly yhtäkään epäsoinnun sääntöä vaan se hallitsee sopusointuisesti. "Toive", sanoo runoilija, "on aina ajatuksen isä".

244:7-249:11

   Jos meidän olisi luotava käsityksemme ihmisestä sen perusteella, mitä tapahtuu kehdon ja haudan välillä, ei onnella ja hyvyydellä olisi pysyvää sijaa ihmisessä ja' hänen lihansa joutuisi matojen saaliiksi; mutta Paavali kirjoittaa: "Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."

   Ihminen, jonka tie käy syntymisen, kypsymisen ja kuihtumisen kautta, on kuin eläimet ja kasvit - kuihtumisen lakien alainen. Jos ihminen olisi ollut maan tomua olemassaolonsa varhaisimmassa vaiheessa, saattaisimme hyväksyä oletuksen, että hän lopulta palaa alkuperäiseen tilaansa; mutta ihminen ei ole koskaan ollut enempää eikä vähempää kuin ihminen.

   Jos ihmisen oleminen sammuu kuolemassa tai saa alkunsa aineesta, täytyy olla jokin hetki, jolloin Jumala on vailla täydellistä ilmaustaan - ääretön Mieli vailla täydellistä kuvastumaansa.

   Ihminen Tieteessä ei ole nuori eikä vanha. Hänellä ei ole syntymää eikä kuolemaa. Hän ei ole eläin, kasvi eikä vaeltava mieli. Hän ei siirry aineesta Mieleen, kuolevaisesta kuolemattomaan, pahasta hyvään, tai hyvästä pahaan. Sellaisten myöntäminen syöksee meidät suinpäin pimeyteen ja opinkappaleisiin. Jopa Shakespearen runous kuvaa iän lapsuutena, avuttomuutena ja rappeutumisena sen sijaan, että tunnustaisi ihmisen osaksi kehittymisen, voiman ja arvon ikuisesti kestävän suuruuden ja kuolemattomuuden.

à245

Vanhenemisajatuksen virheellisyyttä ja tämän harhan hävittämisen hyödyllisyyttä kuvaa erään englantilaisen naisen tarina, joka julkaistiin The Lancet -nimisessä lontoolaisessa lääketieteellisessä lehdessä.

   Nuoruuden rakkaussurun seurauksena hän tuli mielisairaaksi ja menetti kaiken käsityksen ajasta. Uskoen yhä elävänsä samaa hetkeä, joka erotti hänet rakastetustaan, huomaamatta vuosien kulkua hän seisoi päivät päästään ikkunan ääressä odottaen rakastettunsa tuloa. Tässä mielentilassa hän pysyi nuorena. Koska hänellä ei ollut tietoisuutta ajasta, hän kirjaimellisesti ei vanhentunut. Eräät amerikkalaiset matkailijat näkivät hänet hänen ollessaan seitsemänkymmentäneljävuotias ja luulivat häntä nuoreksi naiseksi. Hänellä ei ollut huolten uurteita kasvoissaan, ei ryppyjä eikä harmaita hiuksia vaan nuoruus asui lempeänä poskilla ja otsalla. Kun henkilöitä, jotka eivät tunteneet hänen tarinaansa, pyydettiin arvaamaan hänen ikänsä, he arvelivat hänen olevan alle kahdenkymmenen.

   Tämä säilyneen nuoruuden tapaus antaa hyödyllisen viitteen, johon nojautuen joku Franklin voisi työskennellä suuremmalla varmuudella kuin houkutellessaan valtoihinsa saamansa salaman pilvistä. Vuodet eivät olleet vanhentaneet naista, koska hän ei ollut tiedostanut ajan kulkua eikä ajatellut vanhenevansa. Ruumiilliset seuraukset hänen uskomuksestaan, että hän oli nuori, osoittivat, mitä sellainen usko vaikuttaa. Hän ei voinut vanhentua uskoessaan itsensä nuoreksi, sillä mielentila hallitsi fyysistä tilaa.

   Mahdottomuuksia ei tapahdu koskaan. Edellä kuvatun kaltainen tapaus osoittaa mahdolliseksi olla nuori seitsemänkymmentäneljävuotiaana, ja tämän esimerkin avulla tulee ennen kaikkea selväksi, että vanhuudenheikkous ei ole lainmukaista eikä luonnon välttämättömyys vaan harhaa.

   Ääretön ei ole alkanut koskaan eikä lopu koskaan.

à246             

Mieltä ja sen luomuksia ei voida tuhota. Ihminen ei ole heiluri, joka häilyy pahan ja hyvän, ilon ja surun, sairauden ja terveyden, elämän ja kuoleman välillä. Elämää ja sen kykyjä ei voi mitata kalentereilla. Täydelliset ja kuolemattomat ovat Luojansa ikuisia kaltaisuuksia. Ihminen ei suinkaan ole aineellinen siemen, joka versoo epätäydellisyydestä ja pyrkii saavuttamaan alkuperänsä yläpuolella olevan Hengen. Virta ei kohoa lähdettään korkeammalle.

   Elämän mittaaminen aurinkovuosina riistää nuoruutta ja tuo vanhuuteen rumuutta. Hyveen ja totuuden säteilevä aurinko esiintyy rinnakkain olemassaolon kanssa. Todellinen ihminen on sen ikuinen keskipäivä, jota ei himmennä laskeva aurinko. Kun fyysinen ja aineellinen -kauneuden katoava käsite - kuihtuu, tulisi Hengen säteilyn sarastaa tenhoutuneelle mielelle kirkkaana ja katoamattoman ihanana.

   Älä laske vuosia. Ajanlaskun päivät eivät ole osa mittaamatonta ikuisuutta. Syntymää ja kuolemaa koskevat aikataulut ovat pelkkiä salaliittoja miehisyyttä

ja naisellisuutta vastaan. Ellei erehdyttäisi mittaamaan ja rajoittamaan kaikkea hyvää ja kaunista, ihminen saisi elää enemmän kuin seitsemänkymmentä vuotta ja silti säilyttää voimansa, nuorekkuutensa ja toiveikkuutensa. Kuolemattoman Mielen hallitsema ihminen on aina kaunis ja ylevä. Jokainen vuosi tuo ilmi lisää viisautta, kauneutta ja pyhyyttä.

   Elämä on ikuinen. Meidän tulisi tajuta tämä ja ryhtyä osoittamaan se käytännössä. Elämä ja hyvyys ovat kuolemattomia.  Muovatkaamme siis näkemyksemme olemassaolosta mieluummin miellyttävyydeksi, nuorekkuudeksi ja jatkuvuudeksi kuin vanhuudeksi ja kuihtumiseksi.

   Akuutit ja krooniset uskomukset saavat aikaan itsensä

à247

kaltaisia tuloksia. Akuutti usko fyysiseen elämään ilmenee joskus myöhempänä ajankohtana eikä ole niin tuhoisa kuin krooninen uskomus.

   Olen nähnyt iäkkään henkilön saavan takaisin kaksi jo menettämäänsä seikkaa, näön ja hampaat. Eräs tuntemani kahdeksankymmentäviisivuotias nainen sai takaisin näkönsä. Eräs toinen nainen sai yhdeksänkymmenvuotiaana uusia hampaita, etu-hampaat,  kulmahampaat, etuposkihampaat ja yhden takaposkihampaan. Eräällä kuusikymmenvuotiaalla miehellä oli jäljellä kaikki ylä- ja alahampaat täysin ehjinä.

   Kauneus on ikuista kuten totuuskin; mutta kaiken aineellisen kauneus katoaa lakastuvana ja häipyvänä kuin kuolevainen uskomus. Tapa, kasvatus ja muoti muodostavat kuolevaisten vaihtuvat normit. Kuolemattomuudella, iättömällä ja kuihtumattomalla, on oma loisteensa - Sielun sädeloisto. Kuolemattomat miehet ja naiset ovat henkistä aistia edustavia esikuvia, jotka täydellinen Mieli on piirtänyt ja jotka kuvastavat kaiken aineellisen käsityksen ylittäviä ihanuuden korkeampia käsitteitä.

   Miellyttävyys ja sulous ovat aineesta riippumattomia. Olemisella on ominaisuutensa jo ennen kuin havaitsemme ne inhimillisesti. Kauneus kuuluu elämään, se asuu aina ikuisessa Mielessä ja kuvastaa Hänen hyvyytensä tenhoa ilmauksena, muotona. ääriviivoina ja väreinä. Rakkaus värittää kukan terälehden lukemattomin sävyin, pilkahtaa auringon lämpimässä säteessä, rakentaa pilven ylle kauneuden kaaren, koristaa yön tähtijalokivin ja peittää maan suloudella.

   Ulkonaisen ihmisen kaunistaminen on huono korvike olemisen viehättävyydelle, joka säteilevällä ja ikuisella loistollaan voittaa iän ja lakastumisen.

Paras kauneusohjeemme on, että omaamme vähemmän harhaa ja enemmän Sielua, vetäydymme ruumiillisen tus-

à248

kan ja nautinnon uskosta henkisen sopusoinnun muuttumattomaan rauhaan ja ihanaan vapauteen.

   Rakkaus ei kadota koskaan rakastettavuutta näköpiiristään. Sen sädekehä lepää sen kohteen yllä. Ihmettelemme, että ystävä voi koskaan näyttää muulta kuin kauniilta. Kypsempi-ikäisten ja tiedoiltaan rikkaampien miesten ja naisten pitäisi kypsyä terveyteen ja kuolemattomuuteen eikä vajota pimeyteen ja synkkyyteen. Kuolematon Mieli ravitsee ruumista ylimaallisella raikkaudella ja kauneudella antamalla sille kauniita ajatuskuvia ja hävittämällä aistien surut, jotka jokainen päivä vie lähemmäs hautaa.

   Kuvanveistäjä kääntyy marmorista mallinsa puoleen täydellistääkseen mielikuvaansa. Me kaikki olemme kuvanveistäjiä, työskentelemme erilaisten muotojen ääressä muovaillen ja veistäen ajatusta. Mikä on kuolevaisen mielen mallina? Epätäydellisyyskö, ilo, suru, synti, kärsimys? Oletko hyväksynyt kuolevaisen mallin? Jäljennätkö sitä? Silloin sinua vaivaavat työssäsi turmeltuneet kuvanveistäjät ja vastenmieliset muodot. Etkö saa koko ihmiskunnalta kuulla epätäydellisestä esikuvasta? Maailma pitää sitä alituisesti silmiesi edessä. Tämän vuoksi olet taipuvainen seuraamaan noita alempia esikuvia. rajoittamaan elämäntyötäsi ja hyväksymään kokemukseesi aineellisten mallien särmikkäitä ääriviivoja ja epämuotoisuutta.

   Tämän korjaamiseksi meidän täytyy ensin kääntää katseemme oikeaan suuntaan ja sitten kulkea tätä tietä. Meidän täytyy muodostaa ajatuksissamme täydelliset esikuvat ja katsoa niihin jatkuvasti, muuten emme voi koskaan veistää niistä suurta ja jaloa elämää. Antakaamme epäitsekkyyden, hyvyyden, armon, oikeudenmukaisuuden, terveyden, pyhyyden, rakkauden - taivasten valtakunnan - hallita meissä niin synti, sairaus ja kuolema vähenevät, kunnes lopulta katoavat.

à249:11

   Hyväksykäämme Tiede, hylätkäämme kaikki aistien todistukseen perustuvat teoriat, luopukaamme epätäydellisistä esikuvista ja petollisista ihanteista, ja olkoon meillä siten yksi Jumala, yksi Mieli, joka on täydellinen ja joka tuo ilmi omat oivalliset esikuvansa.

   Tulkoot ilmi Jumalan luomat "mies ja nainen". Tuntekaamme Hengen jumalallinen voima, joka johtaa meidät uuteen elämään eikä tunnusta mitään kuolevaista tai aineellista voimaa, joka voisi tuhota. Iloitkaamme siitä, että olemme jumalallisten esivaltojen alaisia, "jotka ovat". Sellaista on olemisen todellinen Tiede. Jokainen muu oppi Elämästä eli Jumalasta on eksyttävä ja tarunomainen.

 

260:19-262:5

   Kuolevaisten täytyy vaihtaa ihanteitaan saadakseen parempia esikuvia. Sairas ruumis kehittyy sairaista ajatuksista. Sairaus, kärsimys ja kuolema syntyvät pelosta. Aistillisuus kehittää huonoja fyysisiä ja moraalisia tiloja.

   Itsekkyyttä ja aistillisuutta kasvattavat kuolevaisessa mielessä ajatukset, jotka aina palaavat omaan itseen, ruumiista keskusteleminen ja siltä alituisen nautinnon tai tuskan odottaminen; ja näiden kasvu tapahtuu henkisen kasvun kustannuksella. Jos puemme ajatuksen kuolevaiseen asuun, se kadottaa kuolemattoman luonteensa.

Jos etsimme ruumiista nautintoa, löydämme tuskaa; jos Elämää, löydämme kuoleman, jos Totuutta, löydämme er-

à261

hettä, jos Henkeä, löydämme sen vastakohdan, aineen. Tee nyt päinvastoin. Käännä katseesi ruumiista Totuuteen ja Rakkauteen, kaiken onnen, sopusoinnun ja kuolemattomuuden Periaatteeseen. Pidä ajatuksesi vakaasti pysyvässä, hyvässä ja todessa, niin tuot nämä kokemukseesi siinä suhteessa kuin ne täyttävät ajatuksesi.

   Kuolevaisen mielen vaikutus terveyteen ja onneen ilmenee seuraavasta: Jos käännämme ajatukset pois ruumiista niin syvästi muusta kiinnostuneina, että unohdamme ruumiin, se ei koe tuskaa. Erään tunnetun näyttelijän voimakas halu esittää osansa kannusti häntä ilta illan jälkeen menemään näyttämölle suorittamaan tehtävänsä, ja hän käveli tällöin yhtä jäntevästi kuin seurueen nuorin jäsen. Tämä vanha mies oli niin rampa, että hän ontui joka päivä teatteriin ja istui kivulloisena tuolilla, kunnes hänen vuorosanojensa aika tuli; tämä merkki sai hänet yhtälailla unohtamaan fyysisen rujoutensa, kuin jos hän olisi hengittänyt kloroformia, vaikka hänen kaikki niin sanotut aistinsa olivat täysin hereillä.

   Irrota tajunta ruumiista eli aineesta, joka on vain eräs inhimillisen uskomuksen muoto, niin voit oppia ymmärtämään, mitä merkitsee Jumala eli hyvä, ja mikä on muuttumattoman ja kuolemattoman luonne. Irrottautuessasi ajan ja aistivaikutelmien vaihteluista et kadota elämän kiinteitä päämääriä ja tarkoitusperiä etkä omaa minuuttasi. Kun kiinnität katseesi ylempiin todellisuuksiin, kohoat olemisen henkiseen tajuamiseen kuten lintu, joka on kuoriutunut munasta ja suku sulkansa lentääkseen taivaalle.

   Meidän tulisi unohtaa ruumiimme muistamalla hyvää ja ihmissukua. Hyvä vaatii ihmiseltä jokaisen hetken ole-

à262:5

misen ongelman ratkaisemiseen. Hyvälle omistautuminen ei vähennä vaan lisää ihmisen riippuvuutta Jumalasta. Tämä omistautuminen ei myöskään vähennä ihmisen velvollisuuksia Jumalaa kohtaan vaan osoittaa niiden täyttämisen äärimmäisen välttämättömäksi.

383:5-12

   Joku saattaa sanoa: ”Hoidan ruumistani hyvin.” Voidakseen sanoa näin hän tarvitsee jumalallisen Mielen puhdistavaa ja kohottavaa vaikutusta ruumiiseensa, ja Kristillinen Tieteilijä pitää parhaiten huolta ruumiistaan silloin, kun hän ajattelee sitä mahdollisimman vähän ja haluaisi apostoli Paavalin tavoin ”mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö”.

384:33-385:2

Sairauden, synnin, ja kuoleman täytyy ennen pitkää väistyä älyn jumalallisten oikeuksien edestä; silloin tunnustetaan Mielen voima ihmisruumiin kaikkiin toimintoihin ja elimiin nähden.

394:5-12

   Suurin osa lääkäreistä katsoo epäsoinnulla olevan voimaa; näin he lamaannuttavat mentaalisen voiman, joka on ainoa todellinen parantava voima. Tieto, että voimme toteuttaa toivomamme hyvän, kannustaa elimistöä toimimaan Mielen osoittamaan suuntaan. Myöntäminen että jokin ruumiillinen tila on Mielen hallinnan ulkopuolella, riisuu meidät aseista, estää meitä auttamasta itseämme ja nostaa aineen valtaistuimelle erheen avulla.

487:27-29

   Sen ymmärtäminen, että Elämä on Jumala, Henki, lisää elinpäiviämme vahvistamalla luottamustamme Elämän kuolemattomaan todellisuuteen, sen kaikkivaltiuteen ja kuolemattomuuteen.