Tiedotustoimikunta

Tiedotustoimikunnan julkaisuja

11.10.2011

Ote kirjasta Pyhän Polulla 12.2011

KIRJA PYHÄN POLULLA

Pyhä ja sen kokeminen

Kristillisessä Tieteessä Jumalaa ei pidetä ruumiillisena, aineellisena olentona, vaan Hänet ja Hänen pyhyytensä ymmärretään, määritellään ja ilmaistaan Raamatusta löytyvien suorien ja epäsuorien sanontojen kautta Jumalan ominaisuuksista ja luonteesta: ”Jumala on suuri Minä olen (2. Moos. 3), kaikentietävä, kaikennäkevä, kaikenvaikuttava, kaikkiviisas, täysin rakastava ja Ikuinen; Periaate; Mieli; Sielu; Henki; Elämä; Totuus; Rakkaus; kaikki substanssi; äly.” * Kuitenkin Jumala on paljon, paljon enemmän kuin mikään rajallinen, inhimillinen ajatus tai kieli voi koskaan ilmaista.

Pyhän kokeminen perustuu puhtaasti henkiseen ajatukseen; kaiken kunnioittamiseen, arvostamiseen ja rakastamiseen yhden Isä-Äiti Jumalan aikaansaamana ja ylläpitämänä henkisenä luomuksena, ykseyden ja yhteyden kokemisena Jumalan, henkisen ihmisen ja henkisen maailmankaikkeuden kanssa. Tämä on tietoisuuden tila, joka on koettavissa missä tahansa ajasta, paikasta, tekemisestä, olosuhteista ja henkilöistä riippumatta. Efesolaiskirje toteaa: ”Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa” (Ef. 4:6).

Raamattua kunnioitetaan monen eri kirjan kokoonpanona, joka käsittää sisällöltään erilaista kirjallisuutta, esim. henkistä tietoa, henkisiä sanomia, kertomuksia, draamaa, juutalaista historiaa jne. Katsomme, että jokainen kirja tulee sijoittaa omaan historialliseen, kulttuuriseen ja henkiseen yhteyteensä ja sitä tulee siksi opiskella omilla ehdoillaan. Systemaattisen opiskelun lähtökohtana on Raamatun henkinen sisältö. Sen keskeisenä sanomana on, että ”henkinen voima voittaa fyysisen”. Näiden ajattomien, henkisten totuuksien pätevyyttä yksilön elämässä meidän aikanamme tutkitaan, sovelletaan ja harjoitetaan joka päivä.

Paavali opettaa Kristuksesta, Hengestä ja elämän henkisestä laista, Periaatteesta, esimerkiksi:

Kol. 3:11 ”… ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.”

Room. 8:2: ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. 5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. 6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; . 9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.”

Kristinuskon keskeisestä henkilöstä Kristuksesta Jeesuksesta Mary Baker Eddy kirjoittaa: ”’Kristus oli se Henki, johon Jeesus viittasi sanoessaan: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä’; ’Minä ja Isä olemme yhtä.’ Tämä Kristus eli Jeesuksen, ihmisen, jumalallisuus oli hänen jumalallinen luontonsa, jumalisuus, joka elähdytti häntä. Jumalallinen Totuus, Elämä ja Rakkaus antoivat Jeesukselle vallan syntiin, sairauteen ja kuolemaan. Hänen kutsumuksensa oli tuoda ilmi taivaallisen olemisen Tiede, osoittaa, mikä Jumala on ja mitä Hän tekee ihmisen hyväksi”’.*

Elämän tarkoitus

Ihmisen tehtävänä on tuoda ilmi elämässään Raamatun ensimmäisen luvun mukaisesti alkuperäistä henkistä minuuttaan elämän henkisen lähteen kuvana, ilmaista henkisiä ominaisuuksia, henkistä laatua. Näillä käsitetään sellaisia asioita kuin rakkautta, hyvyyttä, pyhyyttä, (’holiness’, englannin kielen holy-sana, on lähtöisin whole sanasta) eheyttä, sopusointua, rauhaa, nöyryyttä, myötätuntoa, lempeyttä, epäitsekkyyttä, armoa, oikeudenmukaisuutta, kärsivällisyyttä jne. Tällaiseksi ihminen on tarkoitettu ja tällainen hän on aina sisimmältään.

Tie

Raamatun opetuksiin perehdytään mm. Kristillisen Tieteen perustajan Mary Baker Eddyn (1821-1910) kirjoittaman teoksen Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun avulla, joka valaisee sen henkistä sisältöä ja innostaa ihmisiä opiskelemaan sitä syvällisemminkin. Suomessa on käytössä evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 julkaisema raamatun- käännös. Kristillisen Tieteen Kustantamo julkaisee neljännesvuosivihkoa, jossa on vuoden jokaiselle viikolle ennalta valittu aihe ja siihen sopivat kohdat kummastakin kirjasta. Sama aihe toistuu kaksi kertaa vuodessa tosin joka kerta eri näkökulmasta. Valitut tekstit paneutuvat ajankohtaisiin ongelmiin sekä ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin ja antavat niihin henkisiä vastauksia Kunkin viikon koko teksti luetaan sunnuntaisin jumalanpalveluksessa. Nämä kirjat yhdessä toimivat kirkon pastorina. Kristilliset tieteilijät soveltavat oppimaansa päivittäin elämässään.

Rukous on olennainen osa arkea. Siinä ei pyydetä aineellisia asioita eikä menestystä, vaan käännytään nöyrästi Jumalan puoleen viisauden ja elämän lähteenä. Se on aina yksilöllinen ja siksi sillä on eri muotoja. Toivominen on rukousta samoin kuin harras kaipuu saada kasvaa armossa, ”mikä ilmenee kärsivällisyytenä, sävyisyytenä, rakkautena ja hyvinä tekoina. Itsensä unohtaminen, puhtaus ja lähimmäisenrakkaus ovat jatkuvaa rukousta”*, siis tavaksi tullut pyrkimys olla aina hyvä.

Jeesuksen opettama Isä meidän –rukous sopii kaikkiin tilanteisiin ja kaikkeen. Siinä pannaan oma tahto syrjään sekä kaikki henkilökohtaiset käsitykset siitä, mikä on parasta kussakin tilanteessa. Annetaan kaikki ajatukset jumalallisen Rakkauden viisaan johdatuksen alaisiksi. Tyhjennetään ne muihin ihmisiin kohdistuvasta tuhoisasta kritiikistä, 

harkitsemattomista mielipiteistä ja vääristä omista kuvista, suljetaan toisten todellinen identiteetti ajatuksiin heille hyvää tahtoen – heitä rakastaen.

Tämä rukous ja Mary Baker Eddyn henkinen tulkinta siitä ovat osa jumalanpalvelusta ja muutenkin kristillisten tieteilijöiden ahkerassa käytössä. Se kattaa ja täyttää yhä edelleen jokaisen inhimillisen tarpeen kuten parituhatta vuotta sitten. Rukoilla voi omasta, läheisten, kanssaihmisten, yhteiskunnan ja maailman puolesta, jotta näiden ongelmiin löytyisi ratkaisu. Vilpittömin ajatuksin toivotaan jokaisessa rukouksessa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”Tällainen rukous siunaa kaikkia.

Heprealaiskirjeessä kuvataan uskoa, mielenlaatua, seuraavasti: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”* Vilpitön rukous, joka perustuu tällaiseen mielenlaatuun, tuo esiin jumalallisen parantavan ja uudistavan voiman. Rukouksen perustana on valaistunut henkinen ymmärrys Jumalasta ja ihmisen ikuisesta henkisestä identiteetistä ja minuudesta sekä rakkaus Jumalaa, ihmistä ja luomakuntaa kohtaan.

”’Kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi; joka salassa näkee, maksaa sinulle. Niin puhui Jeesus. Kammio on Hengen pyhäkön vertauskuva, jonka ovi sulkee aineellisen aistinnan ulkopuolelle ja päästää sisään Totuuden, Elämän ja Rakkauden.

Rukoukset ovat sisäisiä, kaikki voivat turvautua Jumalaan, joka on ”apumme hädässä aivan vahva”. Rakkaus (Jumala) toteuttaa itseään ja jakaa antejaan puolueettomasti ja yleismaailmallisesti. Se on avoin lähde, joka huutaa: ’Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.”’* Tällaiselle Rakkaudelle kaikki on mahdollista.

Sakramentti on Raamatun opiskelutekstin ja jumalanpalveluksen aiheena kaksi kertaa vuodessa. Kaste ja ehtoollinen ovat keskeisiä asioita ja siksi niihin paneudutaan perusteellisesti henkisestä näkökulmasta ilman aineellisia tunnusmerkkejä. Ne ymmärretään puhtaasti henkisinä ja niillä on jokapäiväinen käytännön merkitys

Raamatussa vesi on mm. puhdistamisen vertauskuva. Kristillisessä Tieteessä kaste on päivittäistä ajatusten puhdistamista vanhoista haitallisista, jopa vahingollisista, asenteista, käyttäytymisestä ja teoista, jotta oikea ja hyvä ihmisessä voi kohota uuteen elämään. Apostoli Paavalin sanoin ” teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:23-24)

Ehtoollisen yhteydessä Jeesus kehotti opetuslapsiaan seuraamaan häntä uskollisesti ajatuksissa ja teoissa. Tätä henkistä sakramenttia noudatetaan nöyrästi avautumalla henkiseen yhteyteen Kristuksen kanssa tunteissa, ajatuksissa ja toiminnassa ja löytämällä sillä tavoin ykseys äärettömän hyvyyden, Jumalan, kanssa.

Tämä muuttaa elämän käytännön tasolla. Se antaa uutta voimaa ja kyvyn olla todella hyvä muita kohtaan ja hyödyksi yhteiskunnassa uusien vaikuttimien, päämäärien ja taipumusten kautta.

Kunnioitamme ja ymmärrämme kuitenkin kaikkia niitä kristittyjä, joille symbolit merkitsevät paljon ja jotka sen vuoksi pitävät parempana kasteen ja ehtoollisen viettoa vertauskuvien välityksellä kuten esimerkiksi rituaalien, veden, leivän ja viinin avulla.

Eddy kirjoittaa: ’” Kasteemme on puhdistuminen kaikesta erheestä. Leipämme, joka tulee ’alas taivaasta’ on Totuus. Viinimme on Rakkauden innoitus, juoma jonka Mestarimme joi ja sääti seuraajilleen.”’*

Oma henkisyys/hengellisyys

Eräs ohjenuora elämässäni on Äitikirkon (the First Church of Christ, Scientist, Boston, USA) Kirkkokäsikirjan Sääntö vaikuttimille ja teoille. ”Äitikirkon jäsenten vaikuttimet ja teot eivät saa perustua vihamielisyyteen tai pelkkään henkilökohtaiseen mieltymykseen. Tieteessä vain jumalallinen Rakkaus hallitsee ihmistä, ja kristillinen tieteilijä kuvastaa Rakkauden suloista lempeyttä synnin nuhtelussa, aidossa veljeydessä, armeliaisuudessa ja anteeksiannossa. Tämän kirkon jäsenten tulee joka päivä valvoa ja rukoilla vapautuakseen kaikesta pahasta, ennustamasta, arvioimasta, tuomitsemasta, neuvomasta, vaikuttamasta tai antamasta vaikuttaa itseensä erheellisesti.”

Mary Baker Eddy kirjoitti laatimansa ja 1895 julkaisemansa Kirkkokäsikirjan erääseen kohtaan, että ”Kristillistä Tiedettä voidaan harjoittaa vain Kultaisen säännön mukaan: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”’ (Matt. 7:12). Sen tulisi tarkoittaa käytännössä myös sitä, että suomme kullekin ja jokaiselle samat oikeudet ja etuoikeudet kuin vaadimme itsellemme.

Suuri merkitys on erityisesti Jeesuksen opettamalla Vuorisaarnalla, jonka lukeminen ilman selityksiä joka sunnuntai ja jonka noudattaminen viikon jokaisena päivänä on sinällään riittävä kristillisyyden harjoittamiseen. Samoin Mooseksen antamat Kymmenen käskyä ovat kristillisten tieteilijöiden elämän peruspilareita.

KRISTILLISEN TIETEEN USKONNOLLISET PERUSLAUSEKKEET

1. Totuuden kannattajina meillä on Raamatun innoittunut Sana riittävänä oppaanamme ikuiseen Elämään.

2. Me tunnustamme ja palvomme yhtä kaikkivaltiasta ja ääretöntä Jumalaa. Me tunnustamme Hänen Poikansa, ainoan Kristuksen; Pyhän Hengen eli jumalallisen Puolustajan; ja ihmisen Jumalan kuvana ja kaltaisena.

3. Me tunnustamme, että Jumalan suoma synnin anteeksianto tarkoittaa synnin hävittämistä ja sitä henkistä ymmärrystä, joka karkottaa pahan epätodellisena. Mutta uskoa syntiin rangaistaan niin kauan kuin tämä usko kestää.

4. Me tunnustamme Jeesuksen sovituksen todisteeksi jumalallisesta, vaikutusvoimaisesta Rakkaudesta, joka tuo ilmi ihmisen yhteyden Jumalan kanssa Kristuksen Jeesuksen, Tiennäyttäjän kautta; ja me uskomme, että ihminen pelastuu Kristuksen kautta, Totuuden, Elämän ja Rakkauden kautta, minkä Galilean Profeetta todisti parantamalla sairaat ja voittamalla synnin ja kuoleman.

5. Me tunnustamme, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja hänen ylösnousemuksensa auttoivat nostamaan uskoa ymmärtämään ikuista Elämää, Sielun, Hengen, kaikkeutta ja aineen olemattomuutta.

6. Ja me vakaasti lupaamme valvoa ja rukoilla, että meillä olisi se Mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli; tehdä muille samoin kuin haluaisimme heidän tekevän meille; ja olla armeliaita, oikeudenmukaisia ja puhtaita.

Yhteisön elämä

Mary Baker Eddy totesi Äitikirkon peruskiven muurauksen yhteydessä vuonna 1894: ”Kirkko on yhteiskuntaa lujittava side enemmän kuin mikään muu laitos, ja sen pitäisi olla yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden linnoitus!” (Miscellaneous Writings 144:32)

Haarakirkot ovat itsenäisiä, demokraattisesti hallittuja ja luonteeltaan evankelisia maallikkokirkkoja. Jäsenet valitsevat keskuudestaan henkilöt kuhunkin tehtävään. Sekä miehet että naiset rodusta, kansallisuudesta, iästä tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta ovat olleet the First Church of Christ, Scientistin perustamisesta, vuodesta 1879, lähtien tasavertaisessa asemassa, kun kirkon eri toimia ja tehtäviä täytetään niin johtokunnassa kuin jumalanpalvelusten pitäjinäkin. Niillä ei ole nk. ”johtajaa” vaan johtokunta on toimeenpaneva elin, joka jäsenistön päätösten pohjalta hoitaa niiden asioita. Henkilö voi olla samanaikaisesti yhden haarakirkon sekä Äitikirkon maailmanlaajuisen yhteisön jäsen.

Jumalanpalvelukset koostuvat saarnatekstistä, jonka kaksi henkilöä lukee yhdessä, Kristillisen Tieteen kansainvälisen virsikirjan lauluista, hiljaisesta rukouksesta ja sen jälkeen yhdessä lausutusta Isä meidän –rukouksesta. Ne kuten pyhäkoulu, todistuskokoukset, lukusali ja esitelmät ovat avoinna yleisölle.

Kirkko tai yksikään sen jäsen ei saa puuttua millään tavoin toisten elämään ja asioihin. Jokainen jäsen päättää niistä itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Koska jokainen tilanne on yksilöllinen ja jokainen yksilö käy elämässään läpi kypsymisprosessin ja kasvaa sen myötä, katsotaan, ettei kukaan voi määrätä, miten itse kukin tietyissä elämäntilanteissa toimii. Pyrkimyksenä on noudattaa Jeesuksen ohjetta ”älkää tuomitko”. Jokaista tulee arvostaa ja kunnioittaa, myös lapsia, ja vaalia rakkaudella kaikkea elollista.

Kodista ajatellaan, että se ” on rakkain paikka maan päällä, ja sen

pitäisi olla sydämen tunteiden keskus mutta ei niiden rajoittaja”.*

Kristilliset tieteilijät kunnioittavat ja noudattavat oman maansa kulloinkin voimassa olevia lakeja.

Kun tarkastelemme laajemmin, jopa globaalisti, käsitettä yhteisöllisyys ja mitä se merkitsee kristillisille tieteilijöille, mieleen nousee ensimmäiseksi Eddyn vuonna 1908 perustama journalistiselta tasoltaan korkeatasoinen, riippumaton päivä- ja viikkolehti the Christian Science Monitor, www.csmonitor.com Sen tavoitteena on uutisoida monipuolisesti, tasapuolisesti, rehellisesti, asiallisesti ja rakentavasti maailman ajankohtaisista asioista ja tapahtumista sekä myös ihmisten arjesta ”eikä loukata ketään vaan siunata koko ihmiskuntaa”. Se raportoi myös mahdollisista ratkaisuista eikä ainoastaan ongelmista tarkoituksena tehdä maailma paremmaksi paikaksi kaikille elää. Yli satavuotisen taipaleensa aikana se on saanut seitsemän USA:ssa jaettavaa Pulitzer-palkintoa, joka vastaa Nobel-palkintoa, ja yli tusinan verran palkintoja muistakin maanosista.

Kirkko on myös mukana humanitäärisissä hankkeissa. Se osallistui pakolaisten auttamiseen kummankin maailmansodan aikana ja ottaa osaa edelleenkin avustusoperaatioihin, joita järjestetään poliittisten mullistusten ja laajaa tuhoa aiheuttaneiden katastrofien uhrien auttamiseksi. Lahjoituksia on annettu Punaiselle Ristille, Pelastusarmeijalle ja Amerikan Raamattuseuralle.

Elämän vaikeudet

Aikuisikänsä ensimmäisellä puoliskolla Mary Baker Eddy koki tragedioita ja vaikeita inhimillisiä menetyksiä. Hän oli kroonisesti sairas ja oli vuoteenomana pitkiä jaksoja. Noiden vuosien aikana hän ei etsinyt terveyttä vain lääketieteellisistä hoidoista vaan jopa homeopatiasta, muista aikansa parannusmenetelmistä ja parantaja Phineas P. Quimbyn suggestioon perustuvasta hoidosta, jolloin hänen tilansa aluksi koheni. Kuitenkin vuoden kuluttua sairaus uusiutui.

Eddy tutki eri parannusmenetelmiä. Aikana, jolloin psykologia ei vielä ollut vakiintunut, hän pääsi havaintojensa ja kokeidensa avulla perille siitä, että sairauksilla on mentaaliset syyt, etupäässä sellaisia syitä kuten sisäisiä ristiriitoja, pelkoa, vihaa, kateutta, katkeruutta ja muita tuhoisia asenteita ja tunteita. Hänestä tuli pioneeri tällä alueella.

Hän oppi myös ymmärtämään sen suuren eron manipuloivien mentaalisten menetelmien kuten esim. Quimbyn menetelmä – mikä perustui suggestioon ja inhimilliseen tahdonvoimaan – ja sellaisen kristillisen parantamisen välillä, joka on lujasti ankkuroitu nöyrään rukoukseen ja henkiseen uudestisyntymiseen, sisäiseen uudistumiseen, joka muuttaa ihmisen tuhoisia asenteita, arvostuksia ja käyttäytymistä. Kun Eddy tajusi tämän selvästi, hän otti päättäväisesti etäisyyttä kaikenlaiseen inhimilliseen manipulointiin, suggestioon, tahdonvoimaan ja hypnoottisen vaikutuksen käyttöön. Tämä tuli myös olemaan tunnusomaista uskontokunnalle, jonka hän myöhemmin perusti.

Keskeinen tapahtuma hänen henkisessä kehityksessään sattui vuonna 1866. Hän kaatui jään peittämällä kadulla ja sai vakavia sisäisiä vammoja. Hänen ystävänsä eivät uskoneet hänen selviävän niistä. Mutta hän pyysi jälleen Raamattunsa ja lukiessaan uudelleen erästä Jeesuksen parannuskertomusta hän sai välähdyksen henkisistä totuuksista – ihmisen pohjimmiltaan henkisestä luonteesta ja alkuperästä. Saamansa voimakkaan innoituksen ansiosta hän parani heti. Tämä kokemus sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän oli saanut nähdä Jeesuksen elämän tarkoituksen ja opetukset selvemmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Samanaikaisesti alkoivat hänen siihen asti hänen elämänsä ajan kestäneet fyysiset ongelmat väistyä paremman terveyden tieltä.

Eddy oli päässyt perille siitä, että Kristuksen Jeesuksen tekemät teot eivät olleet selittämättömiä ”ihmeitä”, jotka puuttuivat luonnonmukaisen järjestyksen toimintaan, päinvastoin – ne palauttivat luonnonmukaisen järjestyksen ja olivat todiste sisäisen, henkisen järjestyksen pysyvästä läsnäolosta, joka on alkuperäinen ja ilmentää elämän henkistä Perustaa – jumalallista Rakkautta.

Tätä kokemusta seuraava Raamatun perusteellinen tutkiminen vakuutti hänet siitä, että parantaminen oli luonnollinen osa kristittyjen elämää kristinuskon alkuaikoina. Yli kolmensadan vuoden ajan Jeesuksen kuoleman jälkeen olivat kristityt kuten hänen seuraajansakin parantaneet henkisin keinoin ja sillä tavalla osoittaneet jumalallisen Rakkauden olevan läsnä, sen henkisen järjestyksen ja henkiset sisäiset lait.

Kristillinen parantaminen, kuten hän sen ymmärsi, oli seurausta rukouksen kautta syntyneestä henkisestä heräämisestä, joka saattaa ihmisen uudelleen yhteyteen alkuperäisen järjestyksen ja siten sisäisen tasapainon ja rauhan kanssa – ominaisuuksien, jotka saavat jopa kehon toiminnot tasapainoon.

Tärkeä osa tätä työtä on rukouksen ja itsetuntemuksen avulla havaita mentaalinen syy fyysiseen tai muuhun ongelmaan, ”Anatomia henkisesti käsitettynä on mentaalista itsetuntemusta; se on ajatusten analysointia niiden laadun, määrän ja alkuperän selvittämiseksi. Kristillisen Tieteen anatomia opettaa, milloin ja miten meidän pitää tutkia itse aiheuttamiamme itsekkyyden, ilkeyden, kateuden ja vihan haavoja. Se opettaa hillitsemään mielettömän kunnianhimon. Se tuo ilmi epäitsekkyyden, ihmisystävyyden, henkisen rakkauden pyhät vaikutukset. Ymmärtämällä mentaalista anatomiaa kristillinen tieteilijä pystyy havaitsemaan ja käsittelemään sairauden todellista syytä.”* Näin kirjoitti KT perustaja yli 130 vuotta sitten.

Kirkon julkaisujen lukemattomat artikkelit ja todistukset terveydellisten ja muiden ongelmien selviämisestä tukevat ja auttavat vaikeuksissa kamppailevia voittamaan omat haasteensa. Näiden ohella esitelmät ja keskustelut nettiyhteisöissä kertovat henkisistä ratkaisuista, henkisistä oivalluksista Jumalasta ja henkisestä kehityksestä. Lehtiä on sekä paperi- että nettiversiona englanniksi ja muilla kielillä sivustolla www.spirituality.com ja esitelmiä, keskusteluja, videoita, kysymyksiä ja vastauksia sekä blogeja osoitteissa www.christianscience.com sekä suomeksi www.kristillinentiede.fi ja www.ktviestin.com Nuorisosivustolla www.tmcyouth.com on heitä koskevaa, ajankohtaista asiaa.

Tuonpuoleisuus

Kristilliset tieteilijät uskovat siihen, mitä Jeesus kertoo ikuisesta elämästä Raamatussa. Hän vakuuttaa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa” (Joh. 8:51). Jeesus, profeetat ja apostolit osoittivat herättämällä kuolleita, että kuolema ei ole elämän päätepiste. Lopullisen voiton kuolemasta Jeesus todisti omalla ylösnousemuksellaan ja taivaaseen astumisellaan.

Kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässä on heille aina tässä hetkessä eläminen, ei menneessä eikä tulevassa vaan juuri nyt.

Uskontojen välinen yhteistyö ja vuoropuhelu

Mary Baker Eddy oli maailmankansalainen, jonka työkenttänä oli koko maailma ja joka tunsi suurta vastuuta ja myötätuntoa sen hyvinvoinnista. Se oli hänen toimintansa vaikuttimena kaikessa, mitä hän teki harjoittaessaan käytännössä Kristillistä Tiedettä. Tämän työn hän jätti perinnöksi kristillisille tieteilijöille. He pitävät mm. jokaista ihmistä Jumalan täydellisenä, siunattuna lapsena ja heitä tulee kohdella myös siten.

Aivan 1800-luvun lopulla uskontojen välinen vuoropuhelu otti ensiaskeleitaan vasta käsitteinä. Eddyn kirjoituksista löytyy lukuisia rohkaisuja uskontojen väliseen yhteistyöhön. Eräs huomionarvoinen hanke, johon hän itse osallistui, oli, kun hän suostui the Association for International Conciliationin (Kansainvälinen sovittelujärjestö) pyyntöön nimetä hänet perustajakseen vuonna 1907. Vastauksessaan hän totesi:’ ”Olen monia vuosia rukoillut ja tehnyt työtä tämän eteen ’maassa rauha, ihmisten kesken hyvä tahto”’ (Miscellany 283). Samana vuonna the First Church of Christ, Scientist (Ensimmäinen Kristuksen Tieteilijäkirkko) lähetti edustajia the International Arbitration and Peace Congressiin (Kansainvälinen sovinto- ja rauhankongressi) New Yorkiin ja Haagin Rauhankonferenssiin sekä vuonna 1909 Tukholmaan. Ekumeenisen liikkeen katsotaan alkaneen seuraavana vuonna.

Vuonna 2011 Äitikirkon johtokunta on nimennyt kolme työntekijää käymään vuoropuhelua USA:n National Council of Churches –järjestön kanssa. Joitain kokemuksia tästä niin kuin muistakin vastaavista järjestöistä kuten www.uri.org PeaceNext.org.” Parliament of the World’s Religions. Inter-religious Dialogue World Faith Women’s Interfaith Initiative.” kerrotaan ajankohtaista tietoa www.christianscience.com -verkkosivustolla valikossa Community ja siellä Ecumenical and Interfaith –blogeissa

Eri uskontojen välisessä yhteistyössä ja vuoropuhelussa ei etsitä opillisia yhdenmukaisuuksia eikä pyritä niihin Pikemminkin yhdessäolo muuta uskontoa harjoittavien ystävien kanssa auttaa käsittämään, ymmärtämään ja ilmaisemaan selkeämmin omaa uskontoa. Joidenkin järjestöjen periaatteissa ja tavoitteissa on yhtenevyyksiä Kristillisen Tieteen opettamien ja kunnioittamien arvojen kanssa. Kirkon olemassaolon ajan sen eri maiden tiedottajat ja 9

yksittäiset jäsenet ovat kokeneet ja kokevat edelleen niissä toimimisen omalla kohdallaan oivalliseksi tavaksi ja mahdollisuudeksi edistää näitä arvoja yhdessä muiden uskontojen rinnalla. Samalla avautuu mahdollisuus kurkistaa ikään kuin oven raosta laajempaa maailmankuvaa. Kristillisen Tieteen kirkkoja on ympäri maailman ja tämä tarjoaa kyllä tilaisuuden tutustua eri kulttuureihin ja yksilöihin mutta ei eri uskontoihin ja vakaumuksiin. Toimimalla niiden kanssa yhteistyössä ja vuoropuhelussa luulo ei ole enää niin usein tiedon väärti. Opittuja, kaavamaisia käsityksiä, ennakkoluuloja ja yleistyksiä joistain uskonnoista joutaa ja joutuu romukoppaan. Olemalla mukana syntyy myönteisiä yhteyksiä eri uskontoihin ja niiden edustajiin.

Eddy kirjoittaa kansojen välisen rauhan saavuttamisesta Globen toimittajalle: ”Rakkauden terveellisen kurituksen avulla kansakuntia autetaan eteenpäin kohti oikeudenmukaisuutta, oikeamielisyyttä ja rauhaa, jotka ovat hyvinvoinnin maamerkkejä. Ymmärtääksemme enemmän meidän täytyy käyttää sitä, mitä jo tiedämme Kultaisesta Säännöstä, joka on koko ihmiskunnalle valoa säteilevä valo” (Miscellany 282).

Lähteet:

  • *Mary Baker Eddyn Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun
  • Information om Kristen Vetenskap (Christian Science), Upplaga maj 2011
  • Manual of the Mother Church, MBE
  • www.christianscience.com
  • Pamfletti, the Christian Science Monitor ja www.csmonitor.com